Muutaman kuukauden kestänyt hiljaisuus vallitsi Heimonkylän autokauppaa. Automyyjä K. Usendolf istui omassa lasikopissaan mietiskellen mitä helvettiä sitä tekisi aikaa tappaakseen. Humalassa ei voinut työtä tehdä, poistuakkaan ei paikalta saanut kun suuri johtaja oli viereisessä lasikopissaan tekemässä kauppakirjoja uudesta Volgasta.
Ei auta koiran karvoihin katsoa, johtajalla on pitkä työura takana ja asiakaskunta vakio. K. Usendorf, eli Keijo kavereiden kesken oli korviaan myöten täynnä tätä paskamaisuutta kun asiakkaat kyselivät aina johtajalta autoa.
Keijo elikkä siis tuttavien kesken Keke, Keksa, sai loppujenlopuksi huijattua 5min ennen sulkemisaikaa haaviinsa vanhemman pariskunnan. Nämä maanteiden kyyrät alkoivat kyselemään Kekeltä kaikkea maan ja taivaan väliltä. K eli Keke, M niinkuin Mummo ja P niinkuin Pappa sanoisi Janne Porkka onnenpyörässä kävivät seuraavanlaista keskustelua.
M: Hui kun paljon ajettu.
K: Eihän 5v vanhalle autolle 91tkm ole matka eikä mikään. Erittäin vähänajettu diesel kyseessä.
P: Paljonkos se diiselivero on tällaiseen nykyään?
K: Se pitäisi Trafilta selvittää, ei ole tarkkaa tietoa heittää arviosta.
P: Mikäs myyjä sinä olet? Kyllä tällainen pitäisi tietää.
Ja niin alkoikin oikein suurenmoinen kyrpä kasvaa Keken otsaan. 1min päästä pääsisi kotiin töistä ja nämä saatanan kyyrät nyt alkavat vielä vittuilemaan!
P: Monta omistajaa tällä on ollut?
K: Yksi tai kaksi, nykyään ei voi rekisteriotteestakaan laskea kun numero juoksee.
P: Siis et tiedä monta omistajaa tällä on ollut ja yrität meille tätä myydä.
M: Minkälaisella ajolla tämä auto on ollut?
Mummo ja Pappa olettavat siis että Keke olisi tuon 91tkm istunut auton kyydissä, pitänyt kirjaa omistajista ja siitä mitenkä autolla on ajettu.
Kellokin on jo minuutin yli. Vanhuksia koeajo reilua alinopeutta maantiellä kiinnostaisi tottakai. Vaikka on jo päivänselvää että autoa eivät ole ostamassa.
K: Kuulkaapas arvon pariskunta. Suljemme liikettämme aivan tuotapikaa ja minullakin olisi henkilökohtaisia menoja, oletteko ostamassa vai ette?
P: Herranjumala, ei tässä näkemättä ja ajamatta olla mitään ostamassa!
Tällä lauseella pappa ei myönnä olevansa ostamassa mitään vaan pitää saada aikaa tapettua. Vittu!
Keken päässä jo pyörii muutamia asioita. Mieli tekisi sanoa että onko sillä jotain vitun merkitystä kuinka monta omistajaa tällä on ollut tai mitenkä sillä on ajettu. Perkele, vituttaa tällaiset idiootit ketkä etsivät vain vikoja virheettömästä autosta. Keke malttaa mielen.
K: Voisitte käydä koeajon vaikka huomenna, minun on todentotta kiirehdittävä kotiin.
14min sulkemisen jälkeen Keke pääsee lähtemään kotia. Kotona ilta menee kivasti. Jääkaapissa valo ja kraanasta tulee vettä. Illan ravinto haetaan grilliltä ja peltaan ilta Playstationia.
Aamulla Keke saapuu työsuhde Citroenilla töihin. Vitutus on tässä ranskalaisen autoteollisuuden tuotteessa jo valmiiksi kohdallaan kun pihaan kurvattaessa Keke huomaa tutun pariskunnan eiliseltä. Auto ruutuun ja ulos patongista.
K: Hyvää huomenta, sitä tultiin koeajolle.
P: Huomenta. Kyllä tulimme. Olimmekin jo tämän päällikön kanssa puheissa ja kävimme ajamassa auton.
Vitutuskäyrä kasvaa. Lasipalatsin päällikkö, herra suuriherra, herra johtaja. Viekö se taas saatana voitkin leivän päältä? No ei, onneksi hän antaa tämän “helpon” asiakkaan Keken hoitoon. Kekekekekeke! Vittujen kevät että hermo palaa jo ajatuksesta näiden saatanan kyyrien kanssa.
K: Mitäs tykkäsitte autosta.
P: Auto on ihan hyvä, soittelin edelliselle omistajalle ja selvitin historiaa. Ollut vain sunnuntaisin kirkkoon mentäessä ajossa ja raamattu on ollut aina ovitaskussa.
Mielessäni jo piirtyy kuva siitä miten tuollaiselle jäärälle on helppo puhua paskaa kun on vain omistanut tämän käytetyn auton. Myyjänä sanot mitä vaan niin ei uskota.
K: Eli kauppaa voisimme siis ruveta hieromaan todenteolla. Olisiko suora kauppa vai vaihdokki tulossa?
M: Suoralla rahalla, käteisellä. Käteisellähän saa parhaan alennuksen!
Ja taas ajatuksissa äänetön “haista akka vittu”. Rahoitus se on mikä kannattaa autoliikkeen kannalta ja varsinkin myyjän kannalta. Sillä saisi taas perjantaiksi mäyräkoiran ostettua kun rahoituksen myy.
Käytetyn romun hintalappu oli vaatimattomat 16900e. Keke lupaa auton 15900e hintaan pariskunnalle suoralla kaupalla.
Ja siitäpä se riemu sitten alkaa.
P: No entäs kun meillä on tuollainen Xsara Picasso vaihdossa.
Ajatukset huutavat kurkku suorana “EI VITTU, AUTOTEOLLISUUDEN PASKINTA TAVARAA!”
Vaihdokki on samaa ikäluokkaa mitä myytävä auto. Kilometritkin suurinpiirtein samat. Eihän tuollainen saatanan sitikka ole puoliakaan siitä hinnasta mitä tuollainen myytävä Adolfin maassa valmistettu kattila.
Väliraha kun on laskettu niin päästään välirahaan 11 000e. Hyvitys siis 5900e. Kohtuullisen hyvä citroenista. Ja se huuto mikä Kekelle alkoi.
P: Siis väitätkö sinä ettei minun Sitroeeeeeeeeenini ole tämän arvokkaampi!!!
K: Senverran siitä voimme hyvittää.
P: Ei tule kuuloonkaan, ei tällä hinnalla.
M: Tämä on loukkaus, hyvitys 4900e autostamme.
P: Kyllä hyvitys on 5900e Rouva hyvä.
M: Mutta sinähän sanoit että 15900e on suoralla kaupalla hinta.
Ja otsasuoni jälleen Kekelle pulloittaa kuin Jyrin kyrpä seksimessuilla.
Pitkän keskustelutuokion päätteeksi pariskunta painuu ostamaan naapuriliikkeestä vokkipannua ja citroen jää sinne huimalla 8000e hyvityksellä sisään. Ompa muuten tuo sama sitikka vieläkin tuolla liikkeessä ja tästä on aikaa kuukausitolkulla.
Tämä tarina on fiktiivinen eikä liity oikeaan kauppatilanteeseen, oikeaan liikkeeseen tai oikeisiin ihmisiin.